• Etusivu
• Historia
• Perinne
• Kartat
• Toiminta
• Hiitola-säätiö
• Hiitolan Pitäjäseura ry
• Tapahtumakalenteri
• Kuvagalleria
• Linkit

Timo Pöystin näkökulma nuoren polven karjalaisena

Kadettikoulun johtaja, eversti Timo Pöysti piti nuoren karjalaisen puheenvuoron Hiitola-juhlilla Porissa 8.8. 2010.

Arvoisa Valtioneuvos, Hyvä juhlaväki

Aluksi haluan kiittää tilaisuuden järjestäjiä siitä, että minulta on toivottu tässä tilaisuudessa nimenomaan nuoremman sukupolven puheenvuoroa. Everstinä puolustusvoimissa on yleensä tottunut olemaan ns. vanhemman polven edustaja. Täytyy todeta, että aina tulee mukava tunne, kun joku käyttää vielä nimitystä ”nuori”.

”Juuret Hiitolassa” oli puheenvuoroni aihe ja tarkoituksenani on lyhyesti kuvailla omiin muistikuviini ja kokemuksiini perustuen miten karjalaisuus on itselleni heijastunut ja mitä erityisesti on jäänyt päällimmäisenä mieleen.

Muutama tieto taustastani. Olen syntynyt v 1962 Ahlaisissa, joka sittemmin on liitetty nykyiseen Poriin. Isäni Tauno on kotoisin Hiitolan Kilpolasta ja äitini Toini täältä Satakunnasta eli Ahlaisten Kellahdellta.

Ensimmäiseksi voisi lähestyä karjalaisuutta siitä näkökulmasta, että historiassa tapahtunut tapahtuisi nykypäivänä vaikkapa tätä Satakuntaa koskien. Varsin suuria kysymyksiä ja asioita nousee heti esiin.

Ihmisten olisi muutettava, ei silloin, kun haluaa, vaan nopeasti tiettyyn aikamäärään mennessä. Ei yksin, vaan koko perhe ja omaisuus mukana. Minne muutetaan? Mitä tapahtuu kotitilalle ja omaisuudelle, jota ei saa mukaan? Miten työt ja lasten koulut? Minne mennään ja mitä tehdään? Mihin muut sukulaiset, naapurit ja tuttavat menevät? Miten tullaan toimeen siellä mihin muutetaan? Muutetaanko joskus takaisin?

Herää siis heti aivan perustavanlaatuisia ihmisten elämiseen ja olemiseen liittyviä kysymyksiä. Nykypäivän tilanteessa kyse olisi aivan valtavasta asiasta. Tämä antaa minusta perspektiiviä siihen, mihin tilanteeseen Karjala ja karjalaiset joutuivat noin 70 v sitten. Toki on muistettava, että tuolloin kyseisestä valtavasta evakkoprojektista selvittiin.

Lapsuudessani karjalaisuuden muistikuvina tulee ensimmäisenä mieleen murre. Mummo ja nimenomaan vanhemmat karjalaiset keskenään puhuivat tuota ”mie ja sie”-puhetta, jota sitä lapsena kuunteli. Vaikka kukaan ei tuolloin erikseen kertonut, tunnisti lapsena kyllä puheesta, jos oli tekemisissä karjalaisen kanssa. Murteeseen liittyvä muistikuva on itselläni erittäin positiivinen. Yksi syy oli varmaan, että siihen aina liittyi tietty ilo, kun tavattiin. Erityisesti muistan perhetutun ”Eerikäisen Jussin” puheen. Monet kerrat pelto- ja rakennustöissä tuli hänen karjalan murteen juttujaan kuunnelluksi.

Sama asia kun itsellä tapahtuu nykyään eli puhuessani vaikkapa puhelimessa porilaisten kanssa, käytän ”eks tiä, tua noi, kui ni” - kieltä, josta omat lapseni ovat sanoneet, että ”Isä, sinä puhut eri tavalla kuin normaalisti”. Näin oli myös oman isäni kohdalla. Aina tiesi, jos isä puhui puhelimessa jonkun toisen karjalaisen kanssa.

Toinen karjalaiseen kulttuuriin liittyvä asia, joka muistuu lapsuudesta mieleen, liittyy ruokaan eli karjalanpiirakat. Niitä odotettiin aina veljien kanssa vesi kielellä ja piirakkapellin tultua uunista sormia polttaen teimme aika nopeasti selvää piirakoista. Tuo mieltymys on muuten säilynyt nykypäiviin saakka. Myös ollessani sotilasasiamiehenä Norjassa tarjottiin isännöimilläni puolustusvoimien lippujuhlapäivän vastaanotoilla aina karjalanpiirakoita ja hyvin näyttivät maistuvan ulkomaalaisillekin vieraille.

Karjalaan ja karjalaisiin eniten vaikuttanut talvi- ja jatkosota sekä sodan jälkeiset rauhansopimusjärjestelyt ovat luonnollisesti vasta itsellenikin selkiytyneet vasta hieman vanhempana. Lapsena asiaa oli aika vaikea ymmärtää.

Kyse on kiistämättä kaikkein suurimmasta asiasta karjalaisten kannalta. Meidän jokaisen koti on siellä missä olemme syntyneet ja lapsuutemme viettäneet. Tästä jo puheeni alkuosassa mainitsin.

Karjala oli viime sotien kaikkein kovin taistelukenttä ja siellä käydyt taistelut vaativat erittäin raskaita tappioita niin suomalaisten kuin neuvostojoukkojen piirissä. Itsekin sotahistorian matkoille kannakselle osallistuneena voin todeta, että kyseisellä varsin pienillä alueilla käytiin mittavia taisteluista. Suurimpana Tali-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944, jossa muuten oma setäni Reinokin kaatui.

Sodan aiheuttama Karjalan evakuointi ja karjalaisten muutto muualle Suomeen on minusta oma osoituksensa toisaalta suomalaisen yhteiskunnan sen aikaisesta yhtenäisyydestä ja valmiudesta asuttaa oman valtion asukkaat omalle alueellemme ja toisaalta myös merkittävä historiallinen haaste karjalaisia koskien - muutosta ja elämästä muualla kuin kotipaikkakunnalla.

Karjalaisten sulautuminen paikalliseen väestöön oli minusta lapsuuden muistikuvien mukaan onnistunut hyvin. En itse ainakaan muista, että mitään ongelmia olisi tullut esiin enää 60- ja 70-luvuilla.

Kun kylmän sodan jälkeen raja aukesi ja Karjalassakin pääsi käymään, muistuu erityisesti mieleen käynti Kilpolassa n. 15 v sitten. Eihän siitä itse olisi oikein mitään saanut, koska maisema oli muuttunut; ei ollut taloja, eikä teitä. Isän ja muiden kilpolalaisten kertoessa missä mikin rakennus oli ollut, miten tiet menivät ja miten naapurien tilat sijaitsivat, aukesivat silmät ihan eri tavalla.

Karjalaisista luonteenpiirteistä on jäänyt positiivisimpana mieleen iloisuus. Tähän jo viittasinkin puhuessani karjalan murteesta, mutta asia on ymmärrettävä hieman laajemmin. Tämä kuva on minulle muodostunut sekä lapsuudesta että myös myöhempien elämänkokemusten kautta. Palvelin pari vuotta Kouvolassa, Kaakonkulmalla - kuten siellä puhutaan ja sain tutustua niin Etelä- ja Pohjois-Karjalaisiin kuin myös Kymenlaaksolaisiin.

Karjalaiset eivät ole yleensä otsa kurtussa, eikä aina jupista ja valiteta. Löydetään ikävistäkin asioista positiivisia piirteitä. Sanoisin myös, että niinhän se on näkynyt tässäkin tilaisuudessa.

Hyvät kuulijat,

Karjalaisuuden merkityksen kiteyttäisin kohdaltani seuraavasti kahteen kokonaisuuteen liittyväksi:

1. Suuri historiallinen merkitys - Karjalan ja karjalaisten kohtalo on merkittävä tapahtuma Suomen historiassa.

2. Suuri kulttuurillinen merkitys - karjalaisen kulttuurin ja tapojen leviäminen muualle Suomeen.

Kiitoksia.